Verson värikäs satusyksy 2017 käynnistyy syyskuussa

Lastenkulttuurikeskus Verson värikäs satusyksy käynnistyy kirjastoilla syyskuun 2017 aikana. Syksyn aikana taideaineita integroivia satutuokioita järjestetään yhdeksällä paikkakunnalla, kaikkiaan 15 eri kohteessa aina Leppävirralta Punkaharjulle ja Rantasalmelta Jäppilään.

Kirjastoilla viikoittain tai kuukausittain toteutettavat satutuokiot tavoittavat kotona hoidettuja lapsia sekä perhepäivähoitoryhmiä Verson jäsenkunnissa vuositasolla tuhansittain. Toisinaan satutuokioilla vierailee myös päiväkoti- ja esiopetusryhmiä tai 1- ja 2-luokkia. Kirjastot ovat matalan kynnyksen kulttuuritiloja, jonne lapsiperheiden ja ryhmien on helppo tulla. Satujen lomassa vinkataan kävijöille kulloiseenkin aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta, luodaan lasten omaa taidetta satujen teemoista, musisoidaan, leikitään sekä kannustetaan lukemaan lisää kodeissa, kouluissa ja hoitopaikoissa.

Lastenkulttuurikeskus Verso haluaa satutuokiotoiminnallaan pitää yllä lastenkirjallisuuden merkitystä ilon ja elämysten lähteenä. Verson lastenkulttuurityössä lukeminen, tarinointi, loruttelu ja sanataide sen eri muodoissa on nostettu erityiseen asemaan. Lukemisen kulttuuriin kannustavan toiminnan yhteisenä otsikkona Versossa on ”tarinallinen taidekasvatus”, joka pitää sisällään säännöllisten satutuokioiden lisäksi sanataiteen edistämistä eri tavoin yhteistyössä mm. varhaiskasvatuksen, peruskoulujen ja kirjastojen kanssa.

Lastenkulttuurin tärkeä näkökulma on lapsen oman taiteellisen toimijuuden tukeminen, joten lapsille annetaan tilaisuuksia omien sanallisten tuotosten esiintuomiseen muun muassa sadutuksen, kielellä leikittelyn tai yhteisöllisen tarinankerronnan avulla. Samaa tavoitetta tukevat myös Verson tuottamat nukketeatterimatkalaukut, joita kiertää tällä hetkellä useimpien Verson jäsenkuntien kirjastojen kautta lapsiryhmien lainattavana materiaalina.

Syyskuussa satutuokiotoiminta käynnistyy Heinävedellä, Joroisissa, Juvalla, Leppävirralla, Pieksämäellä Poleenissa, Naarajärvellä ja Jäppilässä, Rantasalmella, Savonlinnan Joelissa, Kerimäellä, Punkaharjulla ja Savonrannassa sekä Varkaudessa. Hirvensalmella ja Virtasalmella syyskausi käynnistyy lokakuussa. 
Satutuokioiden ohjaajina vuorottelee kahdeksan taidekasvattajaa, jotka tekevät satutuokiovierailuja eri paikkakunnille. Satutuokioiden aikataulut ja tarkemmat tiedot löytyvät TÄÄLTÄ.

Terveisiä satutuokiolta Mäntyharjun kirjastolta!

Luimme vuonna 2013 ilmestyneen Mila Teräksen kirjoittaman ja Karoliina Pertamon kuvittaman kirjan Elli ja unenpää.

Kirja kertoo Ellistä, joka ei meinaa saada unenpäästä millään kiinni. Kuuluu outoja rapinoita, kummallisia varjoja kasvaa nurkissa ja kaikki tutut asiat näyttävät pimeässä jotenkin erilaisilta. Elliä pelottaa. Sitten äiti tulee viereen istumaan, ottaa esille puikot ja villalankakerän ja ryhtyy neulomaan unenpäätä. Äidin ja isän välissä Elli saa vihdoin unen päästä kiinni. Elli tarttuu unenpäähän ja se johdattaa Ellin ja unilelu Pupu Pumpulisen kuun suureen saliin tapaamaan Unineitoa, joka kehrää unilankaa.

Lukemisen jälkeen mietimme yhdessä millaisia unia erivärisistä ja -tuntuisista langoista kiinni pitämällä voi nähdä. Tunnustelimme erilaisia lankakeriä ja kirjoitimme yhdessä unilistoja unista, joita esim. valkoisesta langasta kiinni pitämällä voi nähdä. Lopuksi askartelimme kartongista unisukkia, jotka jalassa ei varmasti pelottaisi ja näkisi taatusti hyviä unia.

– Noora Tähtinen, sanataideohjaaja

Kesätyö Seikkailujen saaressa

’’Sisään ja ulos.’’ Seisomme ympyrässä ja vilkuilemme toisiamme epäluuloisesti. ’’Sisään ja ulos, puhaltakaa jännitys ulos hengityksen mukana.’’ Ohjaajamme Nazia Asif yrittää tsempata 18 kesätyöntekijäänsä. ’’Sisään ja ulos.’’ Sydän hakkaa yhä voimakkaammin. Katsomme viimeisen kerran toisiamme, ennen kuin suuntaamme Ravintola Vilskeen sopukoihin. Nyt se alkaa.
Tätä hetkeä varten olemme työskennelleet koko edellisen viikon. Hahmot ja puvut on luotu, rekvisiitta rakennettu ja roudattu, improvisointia ja ensiapua harjoiteltu. Kun näimme ensimmäisten lasten saapuvan, jännitys hiipui ja kova työ alkoi tuntua arvokkaalta.
Aika maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan hujahti nopeammin kuin olimme ajatelleet. Tapaamamme 3239 innokkaan apukokin joukkoon mahtui eri-ikäisiä ihmisiä monesta eri kansallisuudesta. Myös ravintolan sisällä monikulttuurisuus näkyi vahvasti. Saaressa pääsi mm. maistelemaan Järvikylän yrttejä, leipomaan hiekkakakkuja ranskalaiseen malliin ja auttamaan japanilaisia linja(ninja)kokkeja.
Kauhutarinat saaren itikoista, sääolosuhteista ja rankoista päivistä oli kuultu moneen kertaan. Saariviikon jälkeen, uskomme että koko työporukka voi todeta huhut todeksi. Saimme seistä pitkät päivät sateessa itikoiden syötävänä, mutta kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Työporukka tuki ja tsemppasi toisiaan aktiivisesti ja saarityö kasvatti meistä montaa esiintyjänä ja ihmisenä.

Kesätyö Seikkailujen saaressa oli hyvin monipuolinen, erilainen ja hauska. Oli hienoa päästä vaikuttamaan saaren sisältöön ja omaan rooliin. Kiitos kuuluu isolta osin loistaville ohjaajillemme, Nazialle, Jennille ja Terhille. He auttoivat meitä työläisiä jaksamaan hankalissa tilanteissa ja motivoivat meitä tekemään aina parhaamme. Kiitämme myös saaressa käyneitä. Kesätyöporukka kuittaa, hejdå! 

Pullopostia Joonas Auringolta

Huhtikuun aurinko tulvii ikkunoista sisään ja sulattaa pihan viimeisiä lumia, tinttien liverrys kuuluu sisälle asti. Istun Nukkekodin yläkerrassa viimeistelemässä pian alkavan kesän ohjelmaa, jota on suunniteltu pitkin talvea. Olemme koettaneet saada aikaan juuri sellaisen kesän, jota Nukkekodin oma merirosvokapteeni Joonas Aurinko on lähettämässään pullopostissa toivonut.
Kahvitauolla unohdun seuraamaan ikkunasta oravien kisailua takapihan puissa. Etupihan puolelta kuuluu jo lasten ääniä, yksi perhe on tullut pihalle leikkimään. Talven paukkupakkasten aikaan pimeän ympäröimässä, koleassa talossa yksin vietetyt päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Nyt voi jo aistia kesän olevan ihan lähellä ja tiedän että Joonas Aurinko miehistöineen on paluumatkallaan tänne.

Ja mitä Joonas kesältä toivoikaan? Siinä pullopostissa luki näin:

Hei Versotarhurit,
Ois siitä iloinen mieli mulla, jos taas kevätretkille vois lapset tulla.Päiväkoteihin, kouluihin viekää viesti, toukokuussa alkaa Joonaksen pesti.Mä silloin saavun ryhmät viihdyttämään, tarinoimaan ja laulamaan,tehdään päihin hatut piraatin ja saa jokainen myös rintapieleen napin.
Vaan kun koittaa kesäkuu, silloin ois jo meno muu.On kesä yksi ja monta, suuri tapahtuma, jossa paljon puuhaa verratonta:Sais kaikki maalata ja musisoida, tanssia ja nikkaroida,joskus laittaa multaan sormet tai ylleen roolivetimet,sukeltaa sadun ja teatterin taikaan, leikkiä ja viettää aikaa.Tiny Wheelsiin tahdon autot jännät, eläinpäivään pörröiset hännät.Viel kun toistuis filmifestarit alkuun elokuun, sepä hymyyn saisi suun.Ja parasta ois tässä, et näkisin perheet yhdessä tekemässä,ihmetellen kokemassa, mukana myös vaarit ja mummit, serkut, kamut, sekä kummit.
Maailman meriltä teille terveiset lähetän ja kesää jo innolla odotan!

Teidän hurjaakin lempeämpi merirosvokapteeni,

Joonas Aurinko

-Julia Vatanen, Nukkekodin vastaava ohjaaja, Lastenkulttuurikeskus Verso

Tunteiden Tuuli – työ opettaa tekijäänsä

Tunteiden Tuuli-menetelmä sai alkunsa, kun eräs lastentarhaopettaja otti yhteyttä LastenkulttuurikeskusVersoon. Hänen viestinsä oli, että lapsille pitäisi opettaa tunnetaitoja. Tausta-ajatuksena oli, että esimerkiksi kiusaamista voisi vähentää tunnetaitoja opettamalla. Itselleni työtehtävä tuli kuin ”Manulle illallinen”. Mielenkiintoinen aihe ja minulle kaikkein tutuin opetusmenetelmä: draamakasvatus. Sitä en osannut arvata, miten paljon Tunteiden Tuuli kasvattaisi myös minua.

Viimeksi perjantaina keskustelin seitsemänkymppisten ihmisten kanssa lapsuudesta ennen vanhaan. Rouvien puheessa nousi vahvasti esille tunteet ja se, kuinka ne olivat kiellettyjä heidän lapsuudessaan. Tai no, tunteita ei kai kukaan voi kieltää, mutta niiden näyttäminen ei ollut kovin kovassa kurssissa heidän mielestään. Opeteltiin pidättelemään tunteita ja piilottamaan ne näkymättömiin. Keskustelun lopuksi totesimme, että näiden oppien mukaan hekin ovat seuraavia sukupolvia kasvattaneet. Itsekin siis olen yksi näistä kasvateista.

Tunteja suunnitellessani hain taustatietoja opetettavaan aiheeseen liittyen. Kävin myös keskusteluja ystävieni, työtovereitteni ja yhteistyökumppaneidemme eli Pieksämäen lastentarhanopettajien kanssa. Sana sanalta tulin vakuuttuneemmaksi tunteiden tuntemisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Aikaisemmin nielin usein pettymyksen ja suuttumuksen tunteeni. Jo kurkussa, alas mennessään tunteet tuntuivat polttavilta. Saatika vatsaan asti päästessään. Nielty tunne saattoi loppujen lopuksi olla vatsahappoakin voimakkaampi.

Meillä on aina jokin tunne, vähintäänkin taustalla, vaikuttamassa olemiseemme. Vakuutuin, että on parempi tunnistaa ja tuntea omat tunteensa. Tunteiden piilottamista voisi mielestäni verrata liian täyden matkalaukun sulkemiseen. Laukkua sulkiessa tulee hiki, sormet menevät hapoille ja lopulta tulee ahdistus ja epätoivo. Tunteiden matkalaukkua ei tule sullotuksi täpötäyteen, jos antaa tunteiden tulla ulos asti sanoina tai ilmeinä tai eleinä tai vaikka näitä kaikkia keinoja käyttäen!

Tänään Tuulin päivänä aloitin aamuni tunnetaitoja opettaen. Tällä kertaa ykkösluokalle, jonka oppilaita olen tavannut jo heidän ollessa esikoulussa. Huomasin, että oppilailla on todella laaja tunnesanasto, jota he mutkattomasti käyttävät. Erilaisiin tilanteisiin löytyy monta tunnetta ja oivaltavia selityksiä, mistä tunteet johtuvat.

Varovaisesti mieleeni hiipii ajatus. Voisiko omassa itsessäni tapahtunut muutos olla osa isompaa muutosta? Saanko omalta pieneltä osaltani olla mukana kulttuurin muutoksessa? Sen ainakin tiedän, että työalueellani Verso -kunnissa monet opettajat ovat Tunteiden Tuulin ja muiden menetelmien avulla tuoneet tunteet arkipäiväisiksi ja sallittaviksi. Sitä kohden ne mainitsemani rouvatkin ovat elämänsä aikana menneet. Ovat omalta osaltaan olleet murtamassa vanhoja tapoja.

Lopuksi lainaan vielä viihdeohjelma Putouksen sketsihahmo Antskun sanoja ”siulla on oikeus siun tunteisiin”. Ja hän on mielestäni aivan oikeassa! Tunteilemisiin!

Nazia Asif, tuottaja ja taidekasvattajaLastenkulttuurikeskus Verso