Hankkeessa luodaan uusia menetelmiä
Lastenkulttuurikeskus Verson hallinnoimassa Versoverkko Etelä-Savoon -hankkeessa juurrutetaan verkostomuotoisen lastenkulttuurikeskuksen toimintamalli Savonlinnan, Mikkelin ja Pieksämäen seuduille. Hanke on saanut ESR-rahoituksen Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja se toteutetaan vuosina 2012-2014 kuntakohtaisten pilottien kautta.
Kehittämis- ja koulutushankkeen aikana kehitetään luovuutta edistäviä toimintamalleja ja kulttuurikasvatuksen menetelmiä, joita luodaan pysyväksi osaksi kuntien palvelutoimintaa.
Hankkeessa on käynnistetty pilotteja eri paikkakunnilla.
Pieksämäen Hyvät Minät-pilotissa teatterin ammattilainen Nazia Asif vie tunnetaitokasvatusta draaman keinoin alakouluille ja esikouluihin.
Joroisissa, Juvalla ja Rantasalmella puolestaan kehitetään kirjastojen satutuntitoimintaa nukketeatterin keinoin Satu ja Aatos -menetelmän avulla. Toenperän kirjastoissa toteutetaan vuoden 2013 aikana kuukausittain tunneteemoja käsittelevät satutunnit, joiden jälkeen satuja ja niiden herättämiä ajatuksia käsitellään erilaisten nukketeatteritekniikoiden kautta. Satu ja Aatos-idean äiti on nukketeatteritaiteilija Katja Kähkönen.
Mikkelissä ja Savonlinnassa käynnistyneissä piloteissa luodaan matkalaukkuteattereita kaupunkien varhaiskasvatuksen käyttöön ja koulutetaan päivähoitohenkilöstöä nukketeatterimenetelmien hyödyntämiseen päiväkodin arjessa.
Heinäveden Taidevakka -pilotissa toteutetaan Otto Kotilaisen koululla kevään 2013 aikana kuukausittain järjestettävät taideateljeet. Heinävedellä toteutetaan pilottina myös esikoululaisten ja vanhusten yhteisiä taidetuokioita.
Mäntyharjulla käynnistetään keväällä 2013 pilotti, jonka tavoitteena on herättää kunnan alakoululaisten kuvataideharrastusta ja luoda koululaisten iltapäiviin toimiva taideopetusmalli yhteistyössä nuorten kuvataideharrastajien kanssa.
Hyvät Minät -pilotissa tunnetaitoja opetellaan draaman keinoin
Pieksämäen esiopetuksen ja 1-luokkien ryhmissä on keväästä 2012 alkaen kehitetty tunnetaitokasvatusta draaman avulla. Menetelmää kehitetään Hyvät Minät -pilotissa, joka on osa ESR-rahoitteista Versoverkko Etelä-Savoon 2012 – 2014 -hanketta.
Lastenkulttuurikeskus Verson hallinnoiman Versoverkko Etelä-Savoon -hankkeen ensimmäinen pilotti käynnistyi vuoden 2012 alussa Pieksämäellä. Hyvät Minät -pilotissa uutta menetelmää ideoinut draamaohjaaja Nazia Asif vie tunnetaitokasvatusta draaman keinoin alakouluille ja esikouluihin. Kokonaisuuden teemana on ”Tunteiden Tuuli”.
– Tunteet ovat abstrakti ja laaja asia, ja draaman keinoin tunteet voidaan purkaa pieniksi, yksinkertaisiksi asioiksi. Lapset ovat oppineet hahmottamaan, mitä tunteet ovat ja miten niitä voi ilmaista, Nazia Asif kertoo.
Kirje Tuulilta
Tunteita käsitellään jokaisen noin 10 lapsen ryhmän kanssa neljän 1,5-tuntisen tuokion aikana. Menetelmän kokonaisuus aloitetaan kirjeellä, jonka lapset saavat Tuuli-nimiseltä tytöltä.
”Minulla on hyvä ystävä, jonka nimi on Tuuli. Tuulilla on iso ongelma, johon hän on pyytänyt apua. Tavallisesti toisten kirjeitä ei saa lukea muille, mutta Tuuli on antanut minulle luvan lukea kirjeen teille.”, kertoo Nazia ja lukee käsinkirjoitetun kirjeen lapsille.
Tuuli pohtii kirjeessä omituisia tuntemuksiaan ja pelkää jopa muuttuvansa monsteriksi, koska kokee niin kummallisia asioita. Välillä silmistä valuu suolaista vettä, välillä on möhkäle kurkussa, joskus tuntuu että sisällä ihan kiehuu ja toisinaan olo on kuin olisi saippuakuplia vatsassa. Lasten kanssa pohditaan leikin kautta, mitä kummat tuntemukset mahtavat tarkoittaa, ja kokeillaan myös miltä nuo tuntemukset näyttävät kasvoilla.
Jokaisen tuokion jälkeen lasten elämysten kautta syntyneet oivallukset lähetetään terveisinä Tuulille. Jo ensimmäisellä kokoontumiskerralla lapset huomaavat, että tunteita on jokaisella elollisella olennolla, ja niitä voi näyttää eri tavoin, joten Tuulille lähetetään helpottavat terveiset: ”Et ole muuttumassa monsteriksi. Ihmisillä on erilaisia tunteita, ja niitä voi näyttää ilmeillä.”
Eleet ja ilmeet tunteiden ilmaisussa
Toisella kokoontumiskerralla syvennytään tunteiden ilmaisuun kehon kautta elein ja ilmein. Jo ensimmäisen tapaamisen aikana oli huomattu, että tunteita voi näyttää kasvojen ilmeillä. ”Kun kerroin tämän Tuulille, Tuulikin kokeili ilmeitä ja kysyi ihmeissään: Vaikka meillä on koko keho, onko niin, että vain kasvoilla näytetään tunteita?” kertoo Nazia Tuulin terveiset lapsille.
Tuokion aikana kokeillaan liikkumista eri tunnetilojen vallitessa. Miltä näyttää surullisen ihmisen kävely? Miten liikkuu iloinen ihminen, entä vihainen?
Keskusteluhetken aikana käy ilmi, että moni on joskus jännittänyt niin, että mahaan koskee tai kämmenet hikoaa, tai jopa niin, että jalatkin tärisevät. Tuokion päätteeksi lapset lähettävät Tuulille terveisiä: Tunteet tuntuvat ja näkyvät koko kehossa.
Kosketus ja sanat tunteiden ilmaisussa
Kolmannella kerralla pohditaan tunteiden vaikutusta tapaan koskettaa toista ihmistä sekä etsitään keinoja ilmaista tunteita sanallisesti. Nazialla on mukanaan Tuulin oma Nalle-karhu, jonka lapset muistavatkin jo Tuulin kirjeestä. Nallea käytetään leikissä, jossa kokeillaan kosketustapoja eri tunnetilojen vallitessa. Miten kosketat nallea kun olet vihainen? Entä kun olet iloinen?
Leikin jälkeen pohditaan hyvää ja pahaa kosketusta ja sitä, miksi Nallea saa vaikka ravistaa ja heittää vihaisena, mutta ihmisiä tai muita elollisia olentoja ei. Kosketusta kokeillaan myös kaverin kanssa, ja tarkkaillaan, millaiseksi kaverin ilme muuttuu olantaputuksessa.
”Tunteita ilmaistaan siis ilmeillä, eleillä, kehon lihaksilla ja vaikkapa käsillä. Mutta mikä olisi myös tehokas tapa näyttää tunteita? Mikä on unohdettu?” Nazia kyselee. Kun lapset keksivät, että tunteet vaikuttavat myös siihen, mitä ihminen puhuu, kokeillaan taas uutta leikkiä.
Tuulille lähetetään Nalle-karhun ja Nazian mukana terveiset, joiden myötä Tuulikin muistaa, että tunteet vaikuttavat kosketustapaan ja puhumiseen, kuten kosketustapa ja puhuminen vaikuttavat toisen tunteisiinkin.
Tunnetaidot tarinoiksi
Neljännellä tapaamiskerralla lapset kertaavat edellisillä kerroilla opittuja taitoja ja tekevät tunneteemaan omia tarinoita eläytyen niihin draaman keinoin.
”Tehdään Tuulille muistoksi omat tarinat, että aina kun hänellä on outoja oloja, hän muistaisi, että ne ovatkin tunteita”, Nazia kannustaa lapsia työhön.
Tarinat kerätään noin viiden lapsen ryhmältä sadutusmenetelmällä. Sadutuksessa lapsen sanat kirjataan ylös juuri niin kuin lapsi ne sanoo. Ryhmäsadutuksessa jokainen voi vuorollaan vaikuttaa siihen, millainen tarina ryhmältä syntyy. Lopuksi tarina luetaan ja sitä voi vielä muokata.
Ryhmät esittävät omat tarinansa toisilleen tunne-esityksinä, joiden aikana lapset kiinnittävät huomiota myös siihen, miltä tarinan hahmo näyttää kun hän esimerkiksi pelkää, on iloinen, surullinen, vihainen tai hämmästynyt.
Ja mitä seuraavaksi tapahtuu Tunteiden Tuulin parissa..?
Pilotista saatujen hyvien kokemusten myötä Pieksämäellä suunnitellaan draamakasvatuksen ja tunnetaitokasvatuksen kirjaamista esiopetuksen opetussuunnitelmaan. Draamakasvatus on nyt myös kirjattu Pieksämäen Kulttuuriopetussuunnitelmaan 1-luokkalaisille, joten heille voidaan tarjota Tunteiden Tuuli -kokonaisuutta jatkumona esikoulun jälkeen.
Tunteiden Tuuli-kokonaisuus jatkuu syksyllä 2014 Pieksämäen alakouluilla. Nazia Asif kehittää menetelmään syventävän osuuden, sillä kaikki syksyn 1-luokkalaiset ovat osallistuneet Tunteiden Tuuli-työpajoihin jo esikoululaisina.
Tunnetaitokasvatusta kehittävästä kokonaisuudesta työstetään vuoden 2014 tammikuussa julkaistava menetelmäopas, jonka tarkoituksena on avata Tunteiden Tuuli-menetelmä valtakunnalliseen käyttöön.
Tunnelmia Pieksämäen pilotista
Versoverkko Etelä-Savoon -hankkeen osana maaliskuussa 2012 Pieksämäellä alkaneessa Hyvät Minät-pilotissa on tehty myös lasten omia tarinoita sadutuksen ja värivarjoteatterin keinoin. Siilin päiväkodin esikoululaiset esittävät tarinan Tuuli-tytöstä.
Lastenkulttuurikeskus Verso 